Euroopan tietosuojaneuvoston kiistanratkaisumenettely

1. Varmistaakseen, että tätä asetusta sovelletaan yksittäistapauksissa asianmukaisesti ja yhtenäisesti, tietosuojaneuvosto antaa seuraavissa tapauksissa sitovan päätöksen:
a) jos 60 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa asianomainen valvontaviranomainen on esittänyt johtavan viranomaisen päätösehdotukseen merkityksellisen ja perustellun vastalauseen tai jos johtava viranomainen on hylännyt tällaisen vastalauseen, koska se ei ollut merkityksellinen ja/tai perusteltu. Sitova päätös koskee kaikkia seikkoja, joista merkityksellinen ja perusteltu vastalause on esitetty, erityisesti sen suhteen, onko tätä asetusta rikottu vai ei;
b) jos esiintyy eriäviä näkemyksiä siitä, mikä asianomaisista valvontaviranomaisista on toimivaltainen päätoimipaikan osalta;
c) jos toimivaltainen valvontaviranomainen ei pyydä tietosuojaneuvostolta lausuntoa 64 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tai ei noudata tietosuojaneuvoston 64 artiklan nojalla antamaa lausuntoa. Tällöin asianomaiset valvontaviranomaiset tai komissio voivat ilmoittaa asiasta tietosuojaneuvostolle.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu päätös on annettava tietosuojaneuvoston jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä kuukauden kuluessa asiaa koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Määräaikaa voidaan jatkaa kuukaudella ottaen huomioon asian monimutkaisuus. Edellä olevan 1 kohdan mukainen päätös on perusteltava ja osoitettava johtavalle valvontaviranomaiselle sekä kaikille asianomaisille valvontaviranomaisille, joita se sitoo.
3. Jos tietosuojaneuvosto ei ole antanut päätöstä 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa, sen on annettava päätöksensä jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä kahden viikon kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun toisen kuukauden päättymisestä. Jos tietosuojaneuvoston jäsenten äänet menevät tasan, päätöksen ratkaisee puheenjohtajan ääni.
4. Asianomaiset valvontaviranomaiset eivät anna päätöstä 1 kohdan mukaisesti tietosuojaneuvostolle toimitetusta asiasta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa.
5. Tietosuojaneuvoston puheenjohtaja antaa ilman aiheetonta viivytystä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tiedoksi asianomaisille valvontaviranomaisille. Se ilmoittaa asiasta komissiolle. Päätös julkaistaan viipymättä tietosuojaneuvoston verkkosivustolla valvontaviranomaisen annettua tiedoksi 6 kohdassa tarkoitetun lopullisen päätöksen.
6. Johtavan valvontaviranomaisen tai tapauksen mukaan sen valvontaviranomaisen, jolle valitus on jätetty, on annettava lopullinen päätöksensä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella ilman aiheetonta viivästystä ja viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun tietosuojaneuvosto on antanut päätöksensä tiedoksi. Johtavan valvontaviranomaisen tai tapauksen mukaan sen valvontaviranomaisen, jolle valitus on tehty, on ilmoitettava tietosuojaneuvostolle päivämäärä, jona sen lopullinen päätös on annettu tiedoksi rekisterinpitäjälle tai henkilötietojen käsittelijälle ja rekisteröidylle. Asianomaisten valvontaviranomaisten lopullinen päätös annetaan 60 artiklan 7, 8 ja 9 kohdan mukaisesti. Lopullisessa päätöksessä on viitattava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun päätökseen ja ilmoitettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös julkaistaan tietosuojaneuvoston verkkosivustolla tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti. Lopullinen päätös liitetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun päätökseen.
(136) Yhdenmukaisuusmekanismin soveltamiseksi tietosuojaneuvoston olisi annettava lausunto tietyssä määräajassa, jos sen jäsenten enemmistö niin päättää tai jos joku asianomainen valvontaviranomainen tai komissio sitä pyytää. Tietosuojaneuvostolla olisi myös oltava valtuudet antaa oikeudellisesti sitovia päätöksiä, kun valvontaviranomaisten välillä on kiistoja. Tätä tarkoitusta varten sen olisi lähtökohtaisesti annettava jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä oikeudellisesti sitovia päätöksiä selkeästi määritellyissä tapauksissa, joissa valvontaviranomaisten näkemykset poikkeavat toisistaan erityisesti johtavan valvontaviranomaisen ja asianomaisen valvontaviranomaisen välisessä yhteistyömenettelyssä tapauksen asiaratkaisun suhteen ja erityisesti sen suhteen, onko tätä asetusta rikottu.
(143) Jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on SEUT 263 artiklassa määrätyin edellytyksin oikeus nostaa kumoamiskanne Euroopan unionin tuomioistuimessa tietosuojaneuvoston päätöksiä vastaan. Asianomaisten valvontaviranomaisten, joille kyseiset päätökset on osoitettu ja jotka haluavat riitauttaa ne, on SEUT 263 artiklan mukaisesti nostettava kanne kahden kuukauden kuluessa siitä, kun päätökset on annettu niille tiedoksi. Jos tietosuojaneuvoston päätökset koskevat suoraan ja erikseen rekisterinpitäjää, henkilötietojen käsittelijää tai valituksen tekijää, viimeksi mainittu voi nostaa SEUT 263 artiklan mukaisesti kumoamiskanteen kyseisiä päätöksiä vastaan kahden kuukauden kuluessa kyseisten päätösten julkaisemisesta tietosuojaneuvoston verkkosivustolla. Jokaisella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä olisi oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa sellaista valvontaviranomaisen päätöstä vastaan, joka tuottaa kyseistä henkilöä koskevia oikeusvaikutuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tätä oikeutta SEUT 263 artiklan nojalla. Tällaiset päätökset koskevat etenkin valvontaviranomaisen tutkintavaltuuksien, korjaavien valtuuksien ja hyväksymisvaltuuksien käyttöä tai valitusten käsittelemättä jättämistä tai hylkäämistä. Tämä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ei kuitenkaan koske valvontaviranomaisten toimenpiteitä, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia, kuten valvontaviranomaisen antamia lausuntoja tai neuvoja. Kanne valvontaviranomaista vastaan olisi nostettava sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, johon valvontaviranomainen on sijoittautunut, ja se olisi toteutettava kyseisen jäsenvaltion prosessioikeuden mukaisesti. Kyseisten tuomioistuinten olisi käytettävä täyttä oikeudellista toimivaltaa, mukaan lukien toimivalta tarkastella kaikkia tosiseikkoja koskevia ja oikeudellisia kysymyksiä, jotka ovat niiden käsiteltäväksi saatetun asian kannalta merkittäviä. Jos valvontaviranomainen on hylännyt tai jättänyt käsittelemättä valituksen, valituksen tekijä voi nostaa kanteen kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa. Tämän asetuksen soveltamiseen liittyvien oikeussuojakeinojen yhteydessä niiden kansallisten tuomioistuinten, jotka katsovat, että asiaa koskeva päätös on tarpeen, jotta ne voivat antaa tuomion, voivat pyytää, tai SEUT 267 määrätyssä tapauksessa niiden on pyydettävä, unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua unionin oikeuden tulkinnasta, tämä asetus mukaan lukien. Lisäksi, jos tietosuojaneuvoston päätöksen täytäntöön paneva valvontaviranomaisen päätös on riitautettu kansallisessa tuomioistuimessa ja kyseessä on tietosuojaneuvoston päätöksen pätevyys, kyseisellä kansallisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa julistaa tietosuojaneuvoston päätöstä pätemättömäksi, vaan sen on esitettävä pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisukysymys unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan, sellaisena kuin se on unionin tuomioistuimen tulkitsemana, mukaisesti aina kun se katsoo, että päätös on pätemätön. Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan saa esittää tietosuojaneuvoston päätöksen pätevyyttä koskevaa ennakkoratkaisukysymystä sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä, jolla oli tilaisuus nostaa kumoamiskanne kyseistä päätöstä vastaan, erityisesti jos päätös koski tätä suoraan ja erikseen, mutta joka ei tehnyt niin SEUT 263 artiklassa vahvistetun määräajan kuluessa.